Ytimestä voi lähteä hajoamisen seurauksena beetahiukkanen (β). Beetahajoamisia on kahdenlaisia.
Hajoava ydin lähettää joko elektronin, jolloin kyseessä on β−-hajoaminen tai positronin, jolloin kyseessä on β+-hajoaminen. Positroni on elektronin antihiukkanen, joten sillä on positiivinen sähkövaraus. β−-hajoamisessa ydin lähettää myös antineutriinon ja β+-hajoamisessa neutriinon. Neutriinot sekä antineutriinot ovat varauksettomia, pieniä alkeishiukkasia.
Beetahajoamisessa ytimen massaluku säilyy. β−-hajoamisessa poistuu elektroni sekä antineutriino, tällöin ytimen yksi neutroni muuttuu protoniksi ja ytimen protoniluku kasvaa yhdellä. β+-hajoamisessa ytimen yksi protoni muuttuu neutroniksi, jolloin ydin lähettää positronin sekä neutriinon ja ytimen järjestysluku pienenee yhdellä.
Esimerkiksi lääketieteellisessä radiojodihoidossa käytettävä jodi-13 on β−-aktiivinen, joten sen ydin lähettää elektronin sekä antineutriinon.