Valikko

Säteilyn vaikutukset ja säteilysuojelu

Ionisoiva säteily kykenee aiheuttamaan atomeille sähkövarauksen eli ionisoimaan niitä. Ionisoivaa säteilyä ovat kaikki hiukkassäteilystä alfa- ja beetasäteily sekä sähkömagneettisesta säteilystä gamma- ja röntgensäteily. Myös lyhytaaltoinen ultraviolettisäteily on niin suurienergistä, että se pystyy ionisoimaan atomin. Ytimen hajoamisessa syntyvä neutronisäteily ei ole suoraan ionisoivaa, mutta se saattaa virittää törmätessään uusia radioaktiivisia ytimiä.

Ionisoiva säteily voi rikkoa solun molekyylirakenteita. Kun vaikutus kohdistuu solun perimään, dna:han, solu voi kuolla tai sen perimä voi vioittua. Terveydelle aiheutuva riski riippuu saadusta säteilyannoksesta. Pieni säteilyannos aiheuttaa varsin epätodennäköisesti vaurion solun tärkeisiin osiin. Soluvaurio on ihmiselle haitallinen, jos solun genomi vaurioituu. Osan genomivaurioista solu pystyy itse korjaamaan. Terveyshaittaan tarvitaan genomivaurion lisäksi vielä vaurion monistuminen. Vaurion monistuminen ei kuitenkaan seuraa automaattisesti genomivauriosta. Ionisoivan säteilyn haittavaikutukset huomataan usein vasta pitkän ajan kuluttua altistumisesta. Ionisoimattoman säteilyn vaikutukset ovat sen sijaan säteilylajista riippuen hyvinkin erilaisia ja niiden aiheuttamat haittavaikutukset ovat havaittavissa välittömästi altistuksen jälkeen.

Lisätietoa säteilyn terveysvaikutuksista.

Ionisoivan säteilyn käyttö on monilta osin erittäin hyödyllistä yhteiskunnalle. Tulet huomaamaan Säteilyn hyötykäyttö-osiossa, että sitä on perusteltua käyttää siihen liittyvistä riskeistä huolimatta. Ionisoivan säteilyn käyttöä valvotaan tarkasti ja sen käyttöä ohjaavat erilaiset lait ja määräykset. Ihmiset eivät yleensä voi saada niin suuria säteilyannoksia, että se lisäisi olennaisesti luonnon lähteistä kertyvää säteilyannosta. Vain vakavat onnettomuudet esimerkiksi teollisuudessa tai laboratorioissa voivat aiheuttaa tällaisia annoksia.